Saunaseuran Grand Old Man

Professori Lasse Viinikka

 

saunavieras_lasse_viinikka

 

Ensimmäiseksi saunavieraaksemme on kutsuttu Suomen Saunaseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Professori Lasse Viinikka.

Olen 62-vuotias lääkäri. Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1974 ja väittelin tohtoriksi 1978. Sain kliinisen kemian erikoislääkärin oikeudet 1979 ja saman alan dosentiksi minut nimitettiin 1981. Tasavallan presidentti myönsi  minulle professorin arvonimen vuonna 2000. 

Pääosan urastani olen työskennellyt  laboratoriolääkärinä Oulun ja Helsingin yliopistollisissa sairaaloissa. Viimeisin laboratorioalan tehtävä oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) laboratorioliikelaitos HUSLABin toimitusjohtajuus, josta siirryin vuoden 2009 alussa HUS:n tutkimusjohtajaksi. Juuri nyt hoidan väliaikaisesti HUS:n johtajaylilääkärin tehtävää. 

Kirjallinen tuotantoni muodostuu 210 tieteellisestä alkuperäisjulkaisusta ja noin 130 muusta julkaisusta. Jälkimmäisten joukossa on myös useita saunan terveydellisiä vaikutuksia käsitteleviä kansantajuisia kirjoituksia. Tutkimustyöni on kohdistunut hormoneihin ja verisuonen seinämän toimintaan.

Aloitin saunomisen 5 vuorokauden ikäisenä  ja siitä pitäen se on maistunut. Suomen Saunaseuraan liityin jo opiskeluaikanani, mutta sen järjestötoimintaan tulin mukaan vasta 1980-luvun lopulla. Aluksi olin johtokunnan jäsenenä pari vuotta, sitten puheenjohtajana yli 18 vuotta. Kunniapuheenjohtajaksi minut nimitettiin vuonna 2009. Olen myös toiminut viisi vuotta Kansainvälisen saunaliiton presidenttinä. 

1. Kuinka innostunut saunoja olet seuraavalla asteikolla:  Tulinen, Kuuma, Lämmin, Haalea, Viileä, Kylmä?

– Saunaan kaipaan miltei aina, joten vähintäänkin kuumaa innostukseni on. Löylyn suhteen maku vaihtelee: joskus sopii viileä ja joskus taas tulinen on paikallaan. 

2. Vihta, vasta vai ilman? Kuinka hyvän vihdan osaat mielestästi tehdä asteikolla 10 (paras) - 4 (ehdot)?

– Yleisimmin ilman vihtaa. Vihdanteossa voisin kovasti yrittämällä päästä ehkä kahdeksaiseen, mutta mieluummin hankin jonkun minua paremman vihdantekijän tuotteen. 

3. Kuinka usein saunot? Mieluisin saunakumppani? 

– Talvella viisi kertaa viikossa ja kesälomalla joka päivä. Mieluisin saunakumppani on sellainen, joka saunoo samassa rytmissä ja pitää samanlaisista löylyistä kuin minäkin.

4. Käytätkö saunatuotteita kuten hattuja, löylytuoksuja jne.? Entä rituaalisi saunan jälkeen? 

– En pukeudu saunomista varten hattuihin tai hansikkaisiin, enkä käytä keinotekoisia hajusteita. Mieto vihdan ja savun tuoksu muodostavat parhaan saunabouquetin. Saunan jälkeen lepäilen.

5. Oletko istukselija, nautiskelija, kärvistelijä vai irvistelijä?

– Ehdottomasti nautiskelija. Joskus nautinto edellyttää niin kovia löylyjä, että vähän irvistyttääkin ja toisinaan taas on mukava makailla melko viileässä saunassa. Parhaan saunanautinnon ainekset vaihtelevat tilanteen ja tunnelman mukaan.

6. Onko "saunahulluutta" suvussasi, entä varhaisin saunamuistosi?

– Suvussa on muitakin innokkaita saunoja, mutta he eivät ehkä pitäisi siitä, että heitä kutsuttaisiin hulluiksi. Varhaisimmat muistot ovat mummulan savusaunasta, jossa oli suuri tynnyristä tehty kiuas.

7. Kuvaile lempisaunaasi

– Sinisen järven rannalla riippakoivun alla seisova hirrestä salvettu vanha savusauna lienee monen suomalaisen unelma - niin minunkin. Käytännössä joutuu tietysti tekemään kompromisseja. Aina ei ole riippakoivua ja savukiukaan sijasta joutuu aika usein tyytymään johonkin vähemmän perinteiseen. Uimismahdollisuus hyvään saunomiseen kuitenkin ehdottomasti tarvitaan.

8. Mikä tekee saunomisesta niin mukavaa?  Niksejä, joita voisit jakaa muillekin?

– Ennen saunottiin lauantai-iltaisin ja sauna muutti arjen pyhäksi konkreettisestikin. Eräällä tavalla näin tapahtuu edelleen: saunan jälkeen olo on mukavampi ja arkihuolet kauempana saunapäivästä riippumatta. Kylpytavat vaihtelevat. Jokaisen on syytä etsiä itselleen parhaiten sopiva saunomistapa. Kiire pilaa saunanautinnon.

9. Erikoisin saunakokemuksesi?

– Parhaiten mieleen jääneet saunakokemukset ovat varhaiset muistot mummulan joulusaunoista 1950-luvulta. Koolla oli joskus paljonkin väkeä, mm. samanikäisiä serkkuja. Aaton saunominen tapahtui hyvin perinteiseen tapaan. Saunaa ruvettiin lämmittämään aamuhämärissä ja sinne mentiin iltapäivän alkaessa. Sen jälkeen syötiin ja sitten tuli joulupukki, joka saunan lisäksi oli aaton toinen kohokohta ainakin lapsille.

10. Toivelista: Minne haluaisit päästä saunomaan? Entä kuka olisi unelmiesi saunavieras?

– Käytettävissäni on hyviä saunoja. Ne riittävät, en kaipaa enempää. En myöskään unelmoi kenestäkään saunavieraasta.